Mamma mia, kolmas kerta toden sanoo. Olen aina pitänyt Johannespassiota puuduttavan pitkänä ja tylsähkönä pääsiäispullana, mutta sekin voi näemmä hätkähdyttää.

Juhlapyhinä tulee lähdettyä perheen kanssa usein klassisen musiikin konsertteihin, sellaisiin pikkukaupunkien suurtapahtumiin, jotka keräävät valtavat määrät autoja maakunnista paikalliseen kirkkoon tai siihen ainoaan konserttisaliin koeponnistaen parkkipaikkojen äärirajat ja parkkeeraajien luovuuden, samalla kun väki kerääntyy kuuntelemaan jotain hyvin tuttua, aikaan sopivaa sävellystä. Tänä vuonna pääsiäisviikolla tuli kuunneltua täsmälleen sama teos kuin viime vuonna, Bachin Johannespassio, mutta esityksinä nämä olivat tyystin erilaisia.

Ensinnäkin esityspaikkojen, kirkkojen akustiikka oli erilainen. Pitkänomainen, korkea kirkko soi katedraalimaisen komeasti siinä missä neliön muotoinen sali, jossa yleisö istui todella lähellä esittäjiä ei päästänyt säveliä lentoon.

Vuoden 2006 solistit lauloivat toki kauniisti ja ammattitaidolla, mutta intohimottomasti. Mukana oli vielä nouseva naisääni, joka soi kyllä pehmeästi ja kauniisti, mutta ei kantanut juuri muutamaa riviä kauemmaksi. Vuoden 2007 solistit olivat tehneet esityksestä miltei oopperan, vuorosanoihin eläydyttiin ja roolit otettiin enemmän tosissaan.

Ja sitten oli resitatiiviosuus, tuo kirkkokonserttien hullunkurinen pakkopulla, jota aarioita odotteleva yleisö kuuntelee kohteliaan kärsimättömästi odottaen, että päästäisiin jo vihdoin asiaan. Vuonna 2006 resitatiivi oli täsmälleen tätä, laulettua melko monotonista puhetta. Viime pitkäperjantaina seurueemme leuat loksahtivat, kun resitatiivi varasti koko shown. Ian Honeyman lauloi lyyrisesti, eläytyen, suurella tunteella, näytellen koko tarinan läpi, käyttäen intensiivisesti koko ilmaisuskaalaansa läpi esityksen. Paitsi että laulu oli kaunista, yhtäkkiä koko esitys eli. Kertojaa täydensivät muiden solistien hyvät suoritukset, tasapainoinen kuoro ja loistava orkesteri.

Jos rock-konsertit on yleensä helppo mieltää teatteriksi, niin ei kyllä tee tiukkaakaan käyttää samaa vertausta tähän. Teatteriesitystä minä olin seuraamassa, musiikillista sellaista.