Talo tuntuu tyystin tyhjältä, kun kissa on poissa. Kukaan ei tule ovelle vastaan, sohvalla saa röhnöttää yksin, keittiössä voi tehdä voikkarin ilman sinnikästä pientä herkkuja kohti kurkottavaa kerjäläistä. Kukaan ei kehrää korvan juuressa eikä varasta tyynyä. Kukaan ei kurnuta kissajuttuja tai esitä reklamaatiota tarpeettomasti suljetuista ovista. Ei ole viereen käpertyvää, tassuja tiukasti minua vasten painavaa karvapalloa, jonka autuasta unta oli niin rauhoittava katsella. On vain pieni kumpu pihamaalla ja sisällä suuri tyhjyys.