Ruuhkavuosinakin pitäisi ystäviään yrittää ehtiä tapaamaan useammin.On niin lohduttoman ihanaa olla muutaman tunnin seurassa, jossa ei tarvitse päteä pätkääkään, vaan olla juuri sellainen kuin on ja olla arvostettu sen vuoksi. Nauraa yhdessä lisääntyvälle kärsimättömyydelle, käsittämättömiksi muuttuneille vaatekaupoille, kierrätysmuodille, sovituskoppiangstille, mielialalääkitykselle, edessä kuhnailevalle nuorisolle, kaiken seksualisoimiselle ja olemattomille kaistaviivoille.Mahdottomille työelämän yhtälöille ja perheen vapaamatkustajille. Lasten kasvukäyrille ja terapiasuosituksille.

Piut paut kaikille, skoolataan sen sijaan ja annetaan virran viedä. Taputetaan toisiamme olalle ja halataan. Ainakin me osaamme arvostaa toisiamme, ellei muulla ympäristöllä siihen ymmärrys riitä.