Parisen viikkoa olen totutellut elämään tallentavan digiboksin kanssa ja on se kyllä hieno laitos, vaikka ylimääräisestä hurinasta tuleekin iso miinus. Meidän ammoiset videot päsähtivät vuosia sitten rikki sähkökatkon takia ja siitä saakka ollaan oltu ilman. Olen valvonut kun telkusta on tullut jokin pakkoseurattava, mutta kiinnostavat väärään aikaan tulevat sarjat ovat jääneet sivuun. Näin menetin esim. Lostin, koska eihän tehistä voi jättää väliin ja monet HBO:n sarjat, jotka alkoivat virkaihmisten nukkumattiaikaan. Tai ihanat dokkarit tai draamasarjat, jotka tulivat viikonloppuisin kesken parhaan remppa-ajan. Mm. idiootin olisin halunnut nähdä, nyt se meni jo kahdesti sivu suun. Tästä lähtien töllötinelämä jatkuu taas rikkaampana, kiitos rec-namiskan.

Olisin ilman boksia missannut hellyttävän Fru Mariannen. Kahden jakson perusteella tämä on brittisarjojen jälkeen vaihteeksi raikkaan pohjoismainen pukudraama, jossa romanttisuudella on hiukkasen toisenlainen rooli kuin vaikkapa Jane Eyressa. Onko päähenkilö runollinen, herkkä, puhdas ja romanttinen vai sittenkin naiivi, ennakkoluuloinen, patalaiska ja ymmärtämätön hienohelma? Onko hänen miehensä kouluttamaton moukka vai rehti, työteliäs ja reilu mies? Maatilakartanon miljöö ja elämänmeno tuntuu kotoisalta ja siksi tarinaankin on helppo eläytyä, vaikka eteläruotsalainen maisema onkin pitsisempää kuin meidän peltomaisemamme ja porvaristomme tuskin eleli yhtä rikkaasti kuin tarinan kaupunkilaisperhe. Hienosti tehty sarja.

Toinen valopilkku on BBC:n hupaisa Robin Hood. Onhan minulla tietysti nuo jo devarinakin, mutta on silti hilpeä seurata, miten sheriffin lohkaisut on suomennettu. Ja onhan se nyt ihan toinen juttu nähdä Richard Armitage ihan oikeasti telkkarissa eikä deeveedeellä :) Jos ymmärrätte. Siis joku muukin saattaa samaan aikaan iloita silmillään samaan aikaan jossain tyystin toisaalla. Sarja muuten on ihan hömppä lastensatu, jota ei vakavalla naamalla kannata seurata ollenkaan tai odotella samanlaista maagista fantasiaa kuin se 80-luvun Robin of Sherwood oli. Tämä uusi remellys on lapsellinen hulluttelu ja juonet ovat kovin kepeitä, mutta sheriffi ja hänen pahiskaverinsa ah niin ihanan Guy of Gisbornen takia jaksan seurata seikkailuja hymy huulilla. Meidän perheessä lausahdukset "A clue: no" ja "laadi daadi daa" elävät ihan omaa elämänsä.