Elämän ehdottomiin valopilkkuihin kuuluvat kissan tassut. Niin suloinen, niin pehmoinen paketti piikkeineen kaikkineen. Mustavalkoisen katin kaksivärisiä anturoita voi ihmetellä ilokseen pitkäänkin. Ja sitten semmoinen hyrisevä, rento kerä kehrää sylissä ja ojentaa tassua kasvoja kohti omistavasti ja leipoo ilmaa tyytyväisesti: eipä tule heti sillä hetkellä mieleen voivotella omaa merkityksettömyyttään ja maailman ilottomuutta.

Sekin on mainiota miten tuon otuksen mielestä maailman mahtavinta on nukkua yhdessä. Venytellä makeasti, haukotella autuaasti ja käpertyä viereen. Nokkauniakaan ei voi koskaan ottaa yksin, tämä hyristin on tavalla tai toisella mukana projektissa, joko päällä, kyljessä tai jalkojen vieressä.