Talvella työmatkailu lipsahti pahasti yksityisautoiluvoittoiseksi. Kyllästyminen töihin, haluttomuus mennä koko paikkaan näkyi aamulla siinäkin, ettei bussiin ikinä "ehtinyt" ja niinpä sitä mentiin viime tingassa nopeimmalla kyydillä eli autolla.

Olin ikään kuin omissa oloissani viime hetkeen saakka.

Nyt keväällä olen muutaman kerran ulkoiluttanut uutukaista fillariani työmaan suuntaan. Kun mieskin on pitänyt autoa panttina aiempaa enemmän, on julkisiakin tullut käytettyä. Ensimmäinen havainto oli, että ympäristöään tarkastelee paljon enemmän bussin ikkunasta tai piennarta pitkin polkien kuin sisäänmenoväylien kaistoja kaahatessa. Itsestään selvää, mutta merkityksellistä vasta kun itse oivaltaa, että ensimmäisiä valkovuokkoja ei todennäköisesti olisi nähnyt auton ikkunasta. Maailma on laajempi, sitä tarkastelee laajempana, kun uskaltautuu vähän raottamaan peltikuortaan ja astumaan ulos muiden sekaan. Ja kulkemaan hitaammin.