Loman viimeisillä päivillä kesken hampaiden pesun keksin haaveajatuksen. Pyörittelin jälleen mielessäni epätoivoisia uravaihtoehtoja, esimerkkejä työstä jonka tekeminen ei tuntuisi tervanjuonnilta ja sujuisi jotenkin luonnostaan. Entäpä jos joskus hommaisin meren ääreltä, kumpuilevalta maaseudulta pienehkön tilan, viljelisin siellä ravintoloille valkosipuleita, mustajuuria, maa-artisokkia ja kaikkea hauskaa, pitäisin aatteetonta retriitti-majataloa, tarjoaisin hiljaisen elämyksen luonnon äärellä itseään etsiville keski-ikäisille naisille ja vauhtisokeille, uraansa uupuneille bisnessjupeille?

Ei kai tuolla eläisi, ei ainakaan jos pääomaa ei ole yhtään ja kaikki pitäisi luoda lainalla, mutta kivaa tuommoinen luonnonkiertoon nivottu elämä aaltojen äärellä olisi. Paljon hauskempaa kuin päätteellä hohtavien aakkosten tuijottaminen päivästä toiseen.