En alkuun tiennyt mitä ajatella tästä ITV:n kyhäelmästä. Austen-buumin huippukausia on eletty kymmenen vuoden sisällä monia ja neidin itsensä elämä on parin vuoden sisällä kehitetty draamalliseen muotoon jo pariinkin otteeseen. Mistä vielä saataisiin rahaa nyhdettyä näin tuottoisasta ja varmasta hittituotteesta? Kas vain, netti on pullollaan fan fiction -versioita jokaisesta mahdollisesta P&P -näkökulmasta. Tehdäänpä vielä sellainenkin, saadaan taas valittua uusi Darcy päiväunien täytteeksi.

Totta vieköön Lost In Austen näyttää olevan tilaustyö kaikille hömpän ystäville, jotka unelmoivat omasta Mr. Darcysta.  Otetaan yksi nykyajan homssantuu, vaihdetaan hänet Elisabeth Bennetin pukuun ja katsotaan minkä sopan hän keittää 200 vuoden takaisessa pikkukylässä. Sekavan tietysti, komediaa on tarjolla ja paljon. Uskottavuutta tällä virityksellä ei ole pätkääkään, sen verran pielessä yrjönaikaiset realiteetit ovat ihmisten käyttäytymisessä, mutta realismi on viimeinen mitä tällä virityksellä haetaan. Tämän pitäisi olla tuore ja erilainen näkökulma Jane Austenin rakastettuun tarinaan. Erilainen se todella onkin: on erikoista nähdä että tarinan nokkelimmat ja älykkäimmät tyypit ovat Mr. Wickham ja Caroline Bingley. Lizzykin toki on itsensä oloinen pirskahtelija, mutta häntä näemme koko kohelluksessa todella vähän. Darcy äyskii ja mököttää, mutta onko tämä kaveri jalo, harkitseva ja oikeudentuntoinen?

Tämä on siis höytyvänohutta hömppää, ihan sitä itseään, ja koko rahalla. Ellei tarinan päähenkilöön, Amanda Priceen, osaa samaistua, menee koko kakku pannariksi ja menoa seuraa vain silmät ällistyksestä ymmyrväisinä, milloin ei sitten kiemurtele sohvalla epätoivosta käsikirjoittajien aivoituksia häveten. Jos taas Amandaan ihastuu, ja nielee tämän märkäpaitaisen Darcyn, antaa piut paut muulle kuin huville ja hauskuudelle. On siinä soppa. Olen itse edellisten joukossa, mutta monille monituisille tämä on juuri sitä Täydellistä Viihdettä, jota arkeen kaipaa. Hauska tämä kyllä on, paikoin nokkelakin. Olisin halunnut tietää Wickhamin tarinasta lisää. Ja tietää tarkemmin miten Lizzy pärjäsi nykyajan Lontoossa. Katsoin kahdesti, enkä mene rikki kolmannestakaan, mutta en minä tätä varauksetta voi suositella.