Tallentimessa alkaa olla ruuhkaa, telkkarista on syyskauden alkamisen merkiksi tullut aika paljon hyvää draamaa, kun kesäuusinnat ovat loppuneet ja tuoneet tilaa aikatauluihin. Harmillisesti missasin HBO:n ja BBC:n yhteistuotantoa olevan minisarjan Viisi päivää alun, mutta onneksi mukaan ehtii vielä parin viikon ajan Areenan kautta. Harvinaista, että Areenakin näyttää on ulkomaista draamaa, tämä on tervetullut poikkeus. Kiinnostuin alunperin käsikirjoittajan vuoksi: Gwyneth Hughes teki upeaa työtä televisioelokuvan "Miss Austen Regrets" kanssa, halusin nähdä miten hän käsittelee tarinoita nykyajassa. Ja hienoltahan työ vaikuttaa tässäkin, realismin tuntu tulee iholle, ihmiset tuntuvat moniulotteisilta, vaikka heitä on sarjassa monta eikä kukaan viivy ruudussa hirvittävän pitkään tutkittavana. Näyttelijätyö on tietysti brittiläisen turvallisen upeaa, tosin naamojen tuttuus harhauttaa välillä pohdiskelemaan turhankin pitkään missä olen tämänkin kaverin nähnyt aikaisemmin. Hugh Bonnevillea on aina hieno seurata, esitti hän sitten hyvistä tai pahista. Ja Patrick Malahide teki aikanaan niin hienon roolin Mr. Casaubona, lempparikirjani Middlemarchin kuivakkaana, omiin tavoitteisiinsa hukkuvana tutkijana, että hän herättää minussa väistämättä jonkin hassun suojeluhalun, näytteli hän melkein mitä hyvänsä. Ei haittaa minua, mutta tuskin vanhentunut näyttelijäherra riemastuisi, jos häntä edelleen muistutettaisiin yli 15 vuotta vanhasta hahmonkäppänästä.

Tiistaina alkoi syyskauden pakollinen pukudraama Tess of the d'Ubervilles. Tessin tarina on surullinen, luin kirjan pari vuotta sitten, enkä ole aivan vakuuttunut, että Hardy on minun juttuni, jos kaikki surulliset tarinat on kerrottu näin ulkokohtaisesti. Ensimmäisen jakson perusteella kirjaa seurataan aika uskollisesti ja jotkin kirjassa hienovaraisesti vihjaten esitetyt tapahtumat tai tulkinnat kirjoitetaan auki niin, että hitaampikin katsoja tajuaa. Mukiinmenevän soljuvaa kerrontaa, kyllä tätä mielikseen seuraa. Peruskauraa.

Odotan mielenkiinnolla, löytyykö syksyn tarjonnasta muita helmiä. Jonkinlaista nuorisokohua herättänyt True Blood alkanee jossain vaiheessa, mutta saapa nähdä innostunko seuraamaan sitä. Edelliset vampyyrisarjatkin menivät minulta ohi (en ole -kauhistus sentään- esimerkiksi katsonut yhtäkään Buffy-jakso alusta loppuun. Tappio lienee minun? Niin monet ovat tätä rakastaneet.), en oikein ole vakuuttunut, jaksaako tämäkään vetää minua puoleensa. Ja niin, realismi kiehtoo minua kieltämättä kauhufantasiaa enemmän tällä hetkellä.

Rapakon takana on alkanut Mad Menin kolmas tuotantokausi, enkä ole yhtään kademielellä, en en en... Huoh. Miten selvitä siihen saakka, kun tuo ehtii meille? Annie Leibovitzin hienot kuvat  voivat auttaa vierotusoireisiin.