Olihan se Kiesin päästelemä teksti melkoista pötyä ja elämästä vieraantuneen keski-ikäisen wannabe-nuorukaisen luutuneita äijäkäsityksiä pullollaan. Nettimaailma on ihan aiheesta päivitellyt sitä miten johtavassa asemassa olevalla tyypillä on varaa halveksia naisten työpanosta tai valintapäätöksiä automerkin suhteen. Ehkä on ollut hyväkin valaistua tajuamaan, miten macho ja vastenmielinen autobisnesmaailma vielä onkin.

No, riittäähän noita viripäitä, pomotasollakin. Se mikä minua tässä jupakassa eniten vistottaa, on se naiskuva, jota itseään moderniksi väittävä naistenlehti myy potentiaalisille mainostajilleen. Tämä kohuartikkelihan oli sellaisessa pienelle business-piirille jaetussa puffilehdessä, jonka tarkoituksena oli provosoida ja olla hauska, ja siinä samalla madaltaa mainostajien kynnystä kiikuttaa markkinointibudjetista rahojaan lehden kirstuun. Että tämmöisille naisille teidän tuotteitanne voisi mainostaa, paitoja silittäville, johtajiksi kelpaamattomille, käytännöllisille arjenpyörittäjille, joiden kapasiteetti ei haaveiluun tai uuden luomiseen riitä. Pääasia, että ovat edustavia ja muistavat ulkonäkönsä lisäksi huolehtivat siitä silittämisestä ja ovat vielä riittävän älykkäitä, etteivät nolaa omaa business-machoaan kekkereillä muiden rahamiesten kanssa. Semmoisia ne meidän lehden lukijat ovat, heh heh. Että suljettujen ovien takana markkinointimaailmassa on ihan ok viljellä tämmöistä stereotypiaa ikään kuin sen varjolla, että "näinhän kaikki kuitenkin ajattelevat". Aika karmeaa.

Vetoaminen vitsiin ja Kiesin tarinoiden julkaisun vähätteleminen huumoriheitoksi ei sekään vähennä jutun happamuutta: vähättelyyn ja toisen loukkaamiseen perustuva huumori nyt ei vain ole hauskaa saati älykästä. Itselleen nauraminen, se se on taiteenlaji, jossa stereotyyppienkin kanssa leikittelyn voi viedä pitkälle. Tähänhän mainio brittihuumorikin usein perustuu, itsensä häpäisyyn älykkäästi. Tämä juttu yritti kai nauraa sekä stereotyyppiselle naiskuvalle, että juntille pomokulttuurille, mutta molempien, sekä Annan että Audin johtajan aseman vuoksi tämä meni nyt kyllä pieleen ja paljasti vain aika karun kuvan naisten asemasta mainosmaailmassa. Naurua yritettiin vääntään lukijakunnan kustannuksella. Kai fiksun huumorin tekeminen on sitten naistenlehdelle liian vaikeaa?